Viikoittain eteeni osuu seuraava asiakastilanne. Vanhempi tulee lapsensa kanssa kassalle. Nämä vanhemmat eivät ole rollaattorilla kulkevia dementoituneita eläkeläisiä, vaan itsenäisiltä ja terveiltä vaikuttavia aikuisia. Mutta he eivät näytä osaavan mitä yksinkertaisimpia toimintoja.
Miten päin tää kortti taas vedettiinkään? Kuinka monta tuhatta lisäharjoituskertaa vielä tarvitset?
Mikä kortti tänne käy? Mikä kauppa tää oikein on? Kyllä, he eivät osaa vilkaista ympärilleen josta kaupan nimi selviäisi varmaan kymmenistä paikoissa.
Paljonko se oli? Kerron summan uudelleen. Ai paljonko? Tämä edestakas palloilu on vammaista. Jokaisessa kaupassa on asiakkaalle näyttö mistä hinnan voi tarkistaa mikäli kuulossa (tai järjessä) on vikaa.
Unohdin kysyä lihatiskiltä, onko teillä tuoretta luomukalkkunaa? Idiootti. Miten minä sen voisin tietää? Toki voin soittaa ja kysyä, mutta sinun typeryytesi takiako muiden pitäisi jonottaa vielä kauemmin?
Tiedätkö myydäänkö [viereisessä kilpailevassa kaupassa] tuotetta x? W T F. Tosissaan tätä kysytään.
Missä maassa tämä on valmistettu? Käännän purnukan ja luen sen tuotetiedoista valmistusmaan joka löytyy siitä aina, koska laki vaatii sen ilmoittamisesta kuluttajille. Minua kiitetään tästä usein, mutten saa kiitoksista suurta tyydytystä. Tarvitsivatko he todella minun apuani tähän? (Ja niitä kenellä on lasit jäänyt kotiin ei esiinny kovin usein. Monet heistä osaavat sen heti sanoa syyksi, jolloin asianlaita on täysin eri kuin uusavuttomien kanssa.)
Tässä vain pieni otos näistä ilmiöistä. En ymmärrä ollenkaan mainitun kaltaisia kysymyksiä, koska niiden kysyjät ovat elämänsä aikana käyneet ostoksilla vuosikymmeniä viikoittain, joten homman pitäisi luistaa tähän mennessä kuin vettä vain. Mistään huippu-urheilusta ei ole kyse, vaan mahdollisesti jopa kymmenentuhatta kertaa toistetuista hyvin simppeleistä asioista.
Myös kaavamaisesti tapauksissa lapsi, oli hän 15- tai 35-vuotias, neuvoo vanhempiaan. Ja lasten kasvoilta paistaa enemmän tai vähemmän seuraava fiilis:
Voin puolestanne sanoa ääneen mitä meidän ylikohteliaassa ja kristittyjen dogmien keittämässä yhteiskunnassa ei saisi edes vihjaista.
Toisin kuin luullaan, vanhempasi eivät ole automaattisesti statukseltaan sinua fiksumpia tai arvokkaampia. He ovat vain iäkkäämpiä.